Johan nyt taitaa olla aika

Ohoh, Mamma on tainnut laiskistua.
Joopa joo, sain oikein pyyhkeitäkin että mitä tämä meinaa kun ei tekstiä tule ja onko sitä kerrassa kuoltu vai muutenko on yrmähdetty vai onko kone tiltannut vai mitä se aikoo....

Totta on, että monta sepustusta olen mielessäni suunnitellut mutta toteuttaminen on vain jäänyt. On ollut muka kaikkea muuta, ehkä ei tärkeämpää, niin kuitenkin.

Ensinnäkin Mamma sai uuden lelun. Leluksihan sitä voi kutsua, Ipadia.
Olen alkanut virallisesti eläkeläiseksi liittymällä Eläkeliittoon ja siellä olen kai aina äänessä koska näin pienen tuttavuuden jälkeen huomasin olevani tään piirin hallituksessa ja seuraavaksi tarjottelivat sihteerin virkaa. Siitä älysin onneksi kieltäytyä mutta en osannut salata kiinnostustani tietsikkaan koska seuraavaksi sain käskyn liittyä Päijät-Hämeessä toimivaan pilottihankkeeseen jossa testataan tabletin käyttöä ikäihmisillä ja ennenkaikkea ystäväpalvelussa.
Saimme lätkän vuodeksi käyttöömme ja kehotuksen käyttämään sitä kaikkialla ja kaikella tavoin. Pääasia on tietysti skypettämistä keskenämme, tarkoituksena kun on testata, miten ryhmäneuvottelut ja muut sellaset pelittää ja kuinka tätä tekniikkaa voi käyttää juuri vapaaehtoistoiminnassa. Tähän saakka tämä on ollut haparointia, tekniikka on heikoin lenkki tai siis meidän taitomme ei riitä toimivan tekniikan ylläpitämiseen. 4-5 ihmisen ryhmäkeskustelussa aina joku putoaa langoilta ja sinne takaisin kapuamisessa on vielä petrattavaa.

Mukavaahan se on ja kun joku aina lataa koneelle pelejä ja muuta mielenkiintoista, onko ihme, ettei blogille enää ehdi kun pitää jahdata sanoja tai kulkea karkkikimaassa hävittäen hyytelöitä tai taistellen kaikenpeittävää suklaamassaa vastaan..

Toinen aikasyöppö on fb joka on verraton yksinäisyyden torjuja. On väärin tuomita ihmisiä, jotka viettävät aikaansa tässä ns. sosiaalisessa mediassa, sillä parempi siellä kuin että aivan yksinään möllöttäisi. Mie ainakin tykkään seurata läheisteni kuulumisia ja kertoilla omia pikku sattumuksia. Kaikki sisarukseni ovat siellä, joten yhteydenpito on helppoa. Näkee ainakin, onko toinen hengissä...

Muita elämäni tapauksia on sairaalassa vietetty vappu. Ei, en ollut taksijonossa tappelussa eikä muuta dramaattista, vain tavanomainen vaiva suolistossa joka vaati antibioottikuurin suoneen. Ainoa murhe asiassa oli, että samaan aikaan tiedossa oli syntymäpäiväristeily Tallinnaan ja takaisin ja se jäi väliin ja tekee siksi asiasta mainitsemisen arvoisen. Harvemmin meikäläinen pääsee laivalle juhlimaan ja nytkin se meni sivu suun. Mälsää!!!

Jokavuotisen asunnon vaihdon tein kesäkuun alussa. Nyt taisi iskeä muuttoväsymys sillä muutin vain rapusta C rappuun A ja (taas kerran) vannoin että nyt on kämppä josta lähden vain jalat edellä. Lievensin kyllä takuuta etten ainakaan tänä vuonna muuta enää sillä muuttomiehenä häärineet Miku ja Sari osoittivat jo uupumisen merkkejä.
Ja miksikäs mie tästä mihinkään muuttaisin. Nyt on tilaa vierassohvalle, säilytystilaa on tosi runsaasti, on täysin uusittu keittiö ja seinät saivat uudet tapetit. Maisema ikkunasta vain parani, nyt näkyy suihkupatsas tosi komeasti ja kun kurkistaa parvekeikkunasta, näkyy komea, kivinen Heinolan rautatiesiltakin. Kirjastomatkakin lyheni parillakymmenellä metrillä (hyvä) mutta kirkkomatka piteni saman verran (sen vielä kestää). Viihdyn tässä niin hyvin, ettei aina oikein huvittaisi Hartsulaankaan lähteä, vaikka on siellä olossa hyvätkin puolensa. Aippa tietenkin ja onhan se piha vehreydessään omaa luokkaansa.

Kesän riemuja olen nautiskellut harvakseltaan. Kävimme pienen pyrähdyksen Pohjois-Karjalassa, Möhkön Mantassa kahvilla ja Ilomantsin ordodoksisessa kirkossa hiljentymässä. Kerimäen kirkkoa ihailtiin vain ulkoa päin ja parin matkan varrella olevaa tsasounaa kuvasimme hieman. Pari yötä olimme Pajarin Hovissa Kiteellä huoneessa 105 ja lopuksi vierailimme Luumäellä Aipan ystävien kesäkodissa. Punkaharju jäi näkemättä mutta ehkäpä ensi kesänä sitten...

Toinen kesänautinto oli Pyynikin kesäteatterin Pirunpelto. Kannatti ahtautua kuumaan linja-autoon ja körötellä pari tuntia yhteen suuntaan ja toiset pari tuntia takaisin, sillä siinä välissä oli tosi nautittava ilta seuraten kutkuttavan hauskaa esitystä. Pyynikillä on maailman paras lavastemestari, itse Luoja, sillä en voi kuvitella upeampaa esityspaikkaa. Varsinkin maisema Pyhäjärvelle oli henkeä salpaava ja siellä seilaavat laivat, veneet ja kirkkovenekin ikäänkuin kuuluivat esitykseen.

Kesän ehdottomin kohokohta oli nyt loppunut viikko, sillä silloin sain olla kokopäiväinen mummi. Joniboy oli täällä. Paistoimme lettuja, luimme ääneen toinen toisillemme, vierailimme lintutalossa useaan otteeseen ja uimarannallakin kävimme. Harni, etten ymmärtänyt ottaa uimapukua mukaan mutta poika polskutteli kuin hylje tai mursu...on taitava uimari jo ja olisin siellä vedessä kyllä tarjennut.
Joni nautti mummin aipadista pelaten pelejä, yhdessä ja erikseen. Hän on jo iso, ei mikään mussukka vaan reipas tokaluokkalainen jota minulla on jo ikävä vaikka vasta eilen lähti.

Niin, tämä kesä ja tämä kuumuus. Ei tämmöset helteet ole lapin likan kelejä. Mun vakiolääkityksestä johtuen hikoilen helposti (syynä myös paksu sisäinen villapaita jota jotkut läskiksikin kehtaavat kutsua) joten pää on ollut jatkuvasti märkänä ja kasvoja pitkin vuotaa vuolaat vedet. Muualta en niinkään hikoile mutta päästä, voi taivas, värikin lähtee alta aikayksikön kun tukka on jatkuvasti märkä.
Helteet eivät ole ilmatieteen laitoksen mukaan loppumaan päin mutta uskon vakaasti että jo lokakuussa katselen villasukkia ja välihousuja kaappien kätköistä ja kesän helteet ovat muisto vain. Kyllähän mie kesäihminen olen mutten rakasta kuumuutta, siitä sain jo työelämässä tarpeekseni.

Pohojosessa en päässyt käymään-oma vika, myönnettäköön. Fb-sivuilla ihmiset esittelivät kalasaaliitaan ja upeita Inarin kuvia ja silloin aina tunsin lievän kateukseksi nimetyn tunteen ja harmin, kun rahat ovat sen verran vähissä, että pitää miettiä asiolle tärkeysjärjestyksen. Nyt pitemmän korren veti reissu, josta kerron kyllä, kunhan se ensin kunnialla toteutuu.

Se onkin jo sitten toinen tarina.