VERTAISTUKIRYHMÄ

Otsikko näyttää karmealta sanalta, mutta sana kätkee sisälleen paljon hyvää.
Tässä tapauksessa se kätkee sisälleen 5 naista. Mitkään kaupalliset lehdet eivät meistä saisi mitään juttua irti, olemme tuiki tavallisia, ehkä hieman päähänpotkittujakin, reippaasti yli viisikymppisiä naisia.

Tutustuimme toisimme reilut 2 vuotta sitten. Tulimme Kelan kuntoutukseen, hakemaan voimaa elämiseen. Aluksi meitä oli 8, mutta joukko karisi nopeasti tähän viiteen ja meistä tulikin hyvin toisiamme sietävä ja ymmärtävä joukko. Kurssiaikana teimme kaikenlaisia rentoutuksia ja harjoituksia, liikuntajuttuja, elämänkaaria, unelmakarttoja mutta pääpaino oli keskusteluissa.
Keskusteluja oli monentyyppisiä. Kenenkään ei ollut pakko kertoa kuin juuri sen, mitä halusi, mutta luultavasti juuri se katkaisikin kielenkannat ja huomasimme olevamme hyvin avoimia toisillemme. Luotimme toisiimme ja se luottamus on pysynyt kurssin loputtuakin.

Vaikka olemme erilaisista lähtökohdista ja vaikka elämäntilanteemme ovat kullakin omassa vaiheessa, ymmärrämme toisen ajatuksia ja mielialoja. Toisten vahvuuksista saamme itsellemme tukea ja osaamme iloita vilpittömästi jonkun edistymistä, edes pienen pienestä askeleesta eteenpäin.

Olemme kirjava joukko myös taidoiltamme. Yksi harrastaa itämaisia tansseja ja omaa melko tavalla myös itämaista ajatusmaailmaa, toinen lausuu runoja eläytyen niihin ja saaden sieltä sitä elämänvoimaa, mitä arki ei voi hänelle tarjota. Eräällä on runojen ja pienoisdraaman lisäksi selkeä uskonnollinen näkemys asioihin, joku on liikkumisen ja menemisen mestari. Minulta onnistuu järjestelyasiat vaikka en järjestyksen ihminen muuten olekaan.
Ja yhdessä tuulemaan pistämällä saamme tapaamisista rentoututtavia, iloisia lepohetkiä, vaikka välillä pyyhitäänkin kyyneleitä milloin omista, milloin ystävän silmistä.

Loppiasiaattona kokoonnuimme taas. Yksi sairasti flunssaa eikä päässyt mukaan, ikävä kyllä. Mutta me muut kävimme kuulumisia läpi, kerroimme, mitä vuoden aikana on tapahtunut. Tuntui helpolta olla, voi kertoa juuri ne kaikkein kipeimmät asiat ja sai tukea muilta. Myös vuoden kohokohdista iloitsimme, naurun räksätys on se voima, joka kantaa tapaamisiamme. Yritämme aina yhdessä etsiä niitä positiivisuuden hippusia joita kyllä niitäkin löytää kun hakea jaksaa.

Olemme suunnitelleet, että vähintään kerran vuodessa olisi hyvä tavata. Asumme hajallaan ympäri lappia, joten kovin tiheät tapaamiset eivät onnistu, mutta ehkä loppiaisen seutu olisi hyvä aika. Ennen joulua on yleensä paljon menoja niin laulajilla, lausujilla kuin muutenkin esiintyvillä. Kesällä on kaikilla omat kotkotukset perheen parissa mutta loppiainen on vielä juhlakautta ja helposti muistettava aika.

Ystävä on se, joka tuntee sinut läpikotaisin, mutta silti haluaa tavata sinut, uudestaan ja uudestaan.