Kyselijä-Jyrki tuli käymään

"Lie teille tuttu Kyselijä-Jyrki
tuo kummallinen poika näköjään.
Hän muille kiusaa tekemään vain pyrki
aamusta iltaan kysymyksillään.

Hän vanhempansa vallan kyllästytti
ne turhin kysymyksin väsyttäin.
Ne kysymykset närkästyksen sytti
"miks onkaan niin ja miksei ole näin?"

Tämä kirja oli yksi harvoista lapsuuteni kirjoista. Osasin sen silloin ulkoa kannesta kanteen, näkyy alku muistuvan vieläkin.
Kirja kertoo pojasta, joka oli mahdottoman utelias. Hän ilmeisesti mietti asioita ja halusi tietää, mistä kaikki oikein johtuu. Jyrki kyselee, miksi lehmiä ei luotu lentäviksi, miksi koira haukkuu, miksi nenä on sellainen kuin on, miksi henkseleissä on kuvia, miksi pitää käyttää ulkona lakkia...siis aivan oikeita kysymyksiä, joita vilkkaan mielikuvituksen omaavassa päässä syntyy.
Kirjoittaja näkee kysymykset kuitenkin pelkkänä ilkeytenä, poika vain härnää vanhempiaan uteluillaan. Silkkaa kiusantekoa, on kirjan sanoma.

"jo kerran isä sai jo tarpeeksensa,
sai kyselijä maistaa kämmentään."
Sen aikaista kasvatusta ja sillä tavoin sai Jyrki kannustusta, kannattaako kysyä lisää. Runon lopussa, viimeinen säen muistaakseni kertoo Jyrkin mietteistä nurkassa:
"Oi, miksi saamatta jäi ohukaiset
ja miksen saanut jatkaa leikkiäin
ja miks niin hellänä on pakaraiset?
En kysy enää näyttäin tyhmyyttäin"

Tämä juttu pulpahti mieleeni aivan yllättäen. En tiedä, mikä sen kaivoi esille. Aamulla sängyssä maatessani se oli kuvankirkkaana mielessäni. Muistin iloiset, hauskat kuvat Jyrkin mielikuvitusmaailmasta, missä lehmät lensivät, nenässä oli kynsi ja ihmisillä hattuja päässä läjäpäin. Muistin, miten itselläni nousi kirjasta kysymyksiä ja taisinpa kysellä äidiltä lisääkin.
Mutta äiti oli eri maata kuin Jyrkin isä. Äitipä lähtikin leikkiin mukaan ja niin me yhdessä mietimme, mitä kaiken maailman hassutuksia voisi maailmassa ollakaan. Usein sitten paistoimme muutaman räiskäleen sen päälle ja lähetimme niitä myös Jyrkiparalle sinne nurkkaan.

Ehkäpä mieltäni kirvoitti eilen käyty psykiatrin vastaanotto. Tuttavuus oli uusi, mutta kai hän oli papereihini tutustunut. Hän ehdotti, että mitäpä turhia penkomaan vanhoja, olleita, menneitä asioita, miksi kysellä eilisiä juttuja. Miksi pitäisi rypeä olleissa ja menneissä. Vanhasta voi ottaa opiksi mutta muuten ei menneitä painolasteja kannata raahata mukanaan.
Tulevassa ajassa luulisi olevan haastetta kylliksi.

Eipä Jyrkin tarina ole suoraan verrannollinen minun tämänpäiväiseen tilanteeseen mutta tarkemmin ajatellen, kyllä minä vain olen viime aikoina kysellyt, lähinnä itseltäni:
"miks teinkään niin ja miks en tehnyt näin?"

Aamukahvin ääressä mietin Jyrkiä, mietin itseäni, lapsuuttani, elämääni. Päätin, että yrittäisin keskittyä rakentamaan tätä nykyisyyttä. Mukavia lapsuustarinoita en aio hylätä, mutta aikuisiän kipeät haavat joutaa maatua ja tikulla silmään sitä, joka niitä kaivaa esille.

Hyviä päätöksiä on helppo tehdä, mutta niiden noudattaminen ei taida niin yksinkertaista sitten ollakaan. Hyvää tarkoittavat ihmiset osaavat joskus tarkoittamattaankin sohaista kipeään kohtaan ja sitten on vielä niitä, joilla on tarkoituskin satuttaa. Mitään takeita ei ole siihen, että huomenna edes muistaisin tämän päivän päätöksistä. Voi vain rukoilla, että olisi lämmin käsi lähellä silloin, kun kipupaikka käy liian araksi.

Tänään, tässä ja nyt, koen itseni eheämmäksi kuin pitkään aikaan, mutta samalla tunnen, että eheyteni on hyvin hauras. Kaikki Jyrkit ja muut lapsudessa tutut Rymy-Eetut ovat toki tervetulleita muisteluksiini, mutta toivon tosiaan, että ne vähemmän toivotut hammajaiset pysyvät loukoissaan. Toivon, että ne kunnioittavat eheytyvää minua ja jättävät sen rauhaan.

Samalla toivon myös tiettyjen ihmisten tajuavan, että ollut on mennyttä ja törkyaineesta voi tulla tehokas kompostimulta kasvattamaan uutta ja tuoretta. Tahdon asia on unohtaa.

Mutta maailmassa saa kysellä ja kyseenalaistaa kunhan muistaa, että pakaraiset voivat tulla kipeäksi tai lettuset syö joku toinen.