Muutoksia ilmas(tos)sa

Kummallinen syksy alkaa olla elettynä. Lämmintä riitti pitkään. Välillä piipahti muutama pakkaspäivä vaan eipä aikaakaan kun taas vettä tuli ja lumet sulasivat. Kemijokikin ehti jo jäätyä ja sitten se loi jäänsä. Sillan korvassa on paksut jääkasat muistuttamassa ilmastonmuutossyksystä.

Joulu on jo vajaan viikon kuluttua. Onhan ulkona taas ollut pakkasia ja tullut hieman luntakin. EteläSuomessa on kovia pakkasia, täällä leutoa ja lauhaa, Utsjoella plussan puolella. KeskiEuroopassa tuskaillaan lumituiskujen kanssa, täällä lunta on hädin tuskin turistien ihasteltavaksi.

Itse odotan joulua ristiriitaisella mielellä. Olen aina ollut jouluihminen. Töissä sai laittaa jouluja jos minkälaisille ihmisryhmille. Se oli vain ilo, vaikka kotijoulut piti valmistaa pakkaseen hyvissä ajoin, jotta jaksoi iloita joulusta, kun vihdoin sai rauhoittua joulun viettoon.

Nyt en ole juurikaan juhlistanut kotiani, vaikka viime vuonna tein viimeisen päälle kauniin joulun itselleni.
Ajatukset ovat nyt muualla. Ne vaeltelevat tulevaisuudessa tehden siihen milloin herkkiä ruusunpunervia sävyjä, milloin taas tumman violetit pilvet pelottelevat harkitsemasta mitään ekstraa elämääni.
Olisi luullut, että noin raju elämän muutos, minkä puolitoista vuotta sitten koin, riittäisi vähäksi aikaa, mutta kaikelle on näköjään aikansa.
Muutos ei ole vielä julkaisuasteella, mutta mielessä kaiken aikaa. Kun kävelen rannalla, kiertää katseeni hyvin hajamielisesti rannan törröttäviä kasveja. Kauppojen näyteikkunat eivät saa pysähtymään eikä herkutkaan enää maistu. Olen tämän "normaalin" elämän ulkopuolella. Elän, mutten ole läsnä. Juttelen kuten ennenkin, mutta lause saattaa jäädä kesken tai jatkua toisena lauseena. No, se ei ole harvinaista minulle, mutta nyt en edes huomaa virhettä, ellei kukaan huomauta.

Istun tietsikalla kaiket päivät. Kirjoitan.
Mielenkiintoista nähdä, mitähän siitäkin kirjoituksesta tulee . Tekstiä vain syntyy kuin automaatista, suoraan sielusta sielulle. Se tuntuu nyt omimmalta hommalta minulle. Siivous, leipominen, koristelu, kaikki muu on toisarvoista.
Pikkumies tulee vasta joulun jälkeen, poika uudeksi vuodeksi. Tämä joulu menee niinkuin on mennäkseen. Me kolme yksinäistä syömme yhdessä, jonka jälkeen jokainen siirtyy omiin bokseihinsa viettämään iltaa, kukin tyylillään. Televisio, pelit, kirjat, tietokone, siinäpä ajan kulua.

Kävin sentään parissakin myyjäisissä. Luonto-opiston myyjäiset ovat mukava käyntikohde. Tuotteet ovat luonnosta hankittua, luomua, itse tehtyjä...ihmiset iloisia, ystävällisiä, neuvovat mielellään, siis kaiken tohinan keskellä rentouttava paikka. Siitäkin huolimatta, että siellä tuntuu koko kaupungin väen kokoontuneen yhteen.

Ostimme kylmäsavukirjolohta joka vei kielen mennessään, tyrnilikööriä ystävälleni herkuksi jätskin päälle tai ihan muuten vain. Mustikka-ja karpalomarmeladia naposteltavaksi ja tyttärelle inkiväärihunajaa, joka oli tujua mutta hyvää, kunhan maku ensin tasaantui kitalaella. Vielä tervasiirappia yskän ärsytykseen ja kaiken kruunuksi ovikoristeen koivunoksista ja punaisista hörhöistä.

Nyt sitten olen odottavalla mielellä. Mitä tapahtuu, kun vuosi vaihtuu ja on aika nollata vuoden saldo. Mitä ensi vuonna?
Ihana kihelmöinti sisuksissa, peli ei ole vielä pelattu loppuun.