TALVEN SELÄSSÄ

Niinpä talvi teki taas temppunsa eli päivät kuluivat kuluttamatta. Tammikuu hupsahti ohitse ja helmikuukin alkaa olla selätetty. Kaikenlaista pientä ja hauskaa on tapahtunut, ei kuitenkaan mitään sellaista joka olisi saanut syöksymään blogille ja kertomaan sen kaikelle kansalle.

Ensinnäkin kuopus muutti Porvooseen ja tunsin taas hetken luopumisen tuskaa. Kuitenkin enemmän helpotusta, lapsien ON lähdettävä äitykän helmoista omaan elämäänsä. Hyvinpä hän tuntuu pärjäävän onnellisena omassa kodissaan.

Mulle taas koitti aika opetella yksin asumiseen. Sydäntalven olinkin Tennissä helpottamassa Aipan elämää leikkauksen vuoksi ja nyt oleilen enimmäkseen täällä kaupungin iloissa. Tietystikin Hän hakee minut kotiinsa ja tosi mielelläni olen siellä, ruokin ja katselen lintuja, leikin emännöitsijää ja lepäilen, mutta yhtä mieluusti olen yksinkin. Ylellisyys, josta olen elämäni aikana saanut tosi vähän määrän nauttia. Nautinto tämä on...kuinka kauan, nähtäneen joskus.

Aloin oikein virallisesti Eläkeläiseksi! Liityin paikalliseen Eläkeliittoon toiveena päästä joskus vaikka hieman edullisemmin jonnekin kuntoutuksiin ja reissuille. Tää tuntuu olevan hyvä sijoitus, sillä eka kokoontumisessa bongasin lähes sukulaisen...kait. On meillä ainakin yhteisiä serkkuja, ollaan samassa Morottajakirjassa ja kunhan päästään pitemmälle sukuselvityksessä, löytynee yhteisiä esi-äitejäkin. Kake ja Anja asuvat tässä ihan lähellä ja mukavia ihmisiä ovat molemmat. Mukavaa päästä tavallaan heidän "suojelukseensa" sillä seuraavalla viikolla pääsin heidän kanssaan samaan autoon kun oli liikuntapäivä Vierumäellä.

Vierumäellä olen käynyt Aipan kanssa ohimenomatkalla, istunut autossa ja katsellut isoa liikuntakeskusta. Kivaa oli päästä nyt kurkkaamaan halleihin ja käveleskelemään ympäriinsä. Toiset lähtivät hiihtämään mutta oli meitä kävelijöitäkin, sauvoilla ja ilman. Ilma oli vähän sateinen mutta lämmin. Ruoka oli kerrassaan hyvää ja tutustuin uusiin ihmisiin, siis antoisa reissu.

Toinen liiton juttu on asanavoimistelu ja vesijumppa siihen päälle. Asanassa hengitellään liikunnan tahtiin. En ole oikein vielä sisäistänyt sitä, mutta tuleepahan venyteltyä. Vesijumpasta olen tykännyt aina. Nyt viimeksi oli nuori tyttö vetämässä sitä ja hän pitikin oikein sykettä nostattavan kolmevarttisen. Herrguud kun mulla oli seuraavana päivänä jalat kipeät, en meinannut millään päästä tuon helkatin mäen päälle kauppareissulta palatessani. Mutta hyvejä se vuan tekkee, sanotaan täällä päin ja uskottava se on, tänään lähdin taas kävelylle eikä pikkukivuille kallisteta korvaakaan.

Aippa järjesti mulle mukavan yllätyksen ja vei minut mukanaan työmatkalleen PohjoisKarjalaan. Enpä ole ennen käynytkään. Talvihan siellä oli niinkuin muuallakin Suomessa tähän aikaan mutta vähemmän lunta nyt kuin kotoHeinolassa puhumattakaan vaikka Vantaasta tai Sibbosesta. Majapaikkana Bomban kylpylä Pielisen rannalla. Ai että meillä oli mukavaa. Kolme päivää me lioteltiin itseämme, vesihierontapisteitä oli riittävästi ja niitä käytimme myös. Polvi tykkäsi, kolmantena päivänä potkuvoimaa oli tullut sen verran että pääsin eteenpäin. Ja kyllähän tuollaiset päivät kotiolot voittaa. Söimme pitsaa, tai siis minä, Aippa kaapi uuniperunaa ja kehui hyväksi. Muutaman kupposenkin joimme terveydeksi, siis tosi ihana lomanen.

Heinolassa oli jäänveistoviikonloppu. Joukkueita tuli Kiinasta, Mongoliasta, Venäjältä, Sveitsistä ja ties mistä, Heinolastakin. Kävin lauantaina katsomassa kun joukkueet työskentelivät. Oli sahoja jos minkälaisia, oli vettä ja poraa, silitysrautaa ja ties mitä. Sunnuntaina työt olivat valmiit ja valaistu, tosi upeaa kerrassaan. Mun kamera ei oikein suostunut kuvaamaan tarkasti, siispä otokset ovat hieman surkeita. Mutta rantapuisto oli upea, jouluvalot vielä paikoillaan eli kaikki puut täynnä lamppuja. Virran rannassa oli jäälyhtyjä rivissä aina Rantakasinolle saakka. Ja ne jääveistokset. Uskomatonta, miten joku viitsii tehdä tuollaista taidetta joka voi jo seuraavan vesisateen aikana sulaa muodottomaksi möykyksi ja se sade voi olla jo vaikka huomenna. Huoh, henkeä salpasi. Uskomatonta kerrassaan.
Lapsille oli tehty jäälohkareista liukumäki ja siihen oli pitkät jonot. Suloiset ponit vetivät halukkaita pikkuisilla ponikärryillä ja luonnollisesti oli makkaran myyjiä ja kahvipisteitä ja lörtsyjä sun muita. Miellyttävä yhdessäolon kokemus, vaikken tuntenut siellä ketään.
Tää Heinola on IHANA kaupunki, vaikka päättäjät tappelevat nyrkit veressä keskenään. Mutta elämää...sitä tää on, ja tää täti viihtyy, ainakin vielä