Yskittää

Viikko sitten kävin tervehtimässä pientä kultanaperoa Pohjanmaalla. Poika täytti 4 vuotta jo viikkoa aikaisemmin mutta en päässyt silloin juhliin mukaan.
Vesirokko oli vieraillut talossa ja Poika oli vielä kuivuneita arpia täynnä. Yhtään tulehtunutta rupea ei näkynyt joten pysyviä jälkiä ei taida jäädä.

Mutta olipa Pojalla yskä. Yhden päivän hän ehti käydä yskimässä päiväkodissa kun lämpöä alkoi nousta. Onneksi olin silloin siellä, äitiparka oli aivan uuvuksissa vesirokon jäljiltä ja oli huonovointinen itsekin.

Poika on tunnollinen sairastaja. Olen nähnyt lapsia, jotka eivät malta olla vuoteessa, vaikka kuume jyllää. Ylhäällä keikutaan vaikka väkisin ja kiukutellaan kaikesta. Jonnepoika sen sijaan sairasti aivan oikein, makoili sohvalla ja nukkui pitkiä päiväunijaksoja. Niin teki aikanaan äitinsäkin, samoin kuin eno ja tätikin. Sillä tavoin tauti menee nopeammin ohi sillä lepo on paras lääke. Tokihan aina välillä jaksoi katsoa hieman Pikkukakkosta tai jotain piirrettyä filmiä mutta lepoa se on sekin.

Parin päivän kuluttua kuume alkoi laskea ja tuli kova tekemisen tarve . Ulos ei ollut asiaa, ilmakin oli kostea, mutta pääsiäinen oli tulossa. Iskä toi muutaman oksan ja mummi haki kaupasta höyheniä ja pian alkoi syntyä virpovitsoja kuin tehtaasta. Ei Jonne aikonut virpomaan lähteä, komeat ne oksat ovat omassa kodissakin.
Sen jälkeen kylvimme rairuohon siemeniä ja peittelimme kylvöksen huolellisesti talouspaperilla. Ehtivät ne jo itämisen alkuun, ennenkun mummi lähti kotia kohti.

Seuraavana päivänä päätimme pitää leipomispäivän. Yhdessä valmistimme hiivataikinan ja peittelimme sen pyyhkeen alle nousemaan. Sitten teimme rahkatäytteen, pesimme pöydän huolellisesti aivan puhtaaksi ja käsipyykilläkin kävimme. Leipoessa pitää olla puhtaat kädet, tietää Jonne, äitinsä poika.

Kokenein ottein poika pyöritteli pikkupullia pellin täyteen. Teimme muutaman rinkelin ja vielä muffinssipellillisen pääsiäisnyyttejä. Lopputaikinan leivoimme korvapuusteiksi ja Jonnepoika osottautui taitavaksi korvapuustien painajaksi. Vako oli keskellä ja riittävän syvä.
Mummi paineli pikkupullat juomalasin pohjalla piirakoiksi ja munavoitelun jälkeen ne täytettiin rahkaseoksella, koristeltiin kanelihippusella ja uunissa pullat saivat lopullisen muodon ja värin.
Pian kaikki pullat oli paistettu ja alkoi maistelun aika. Muuta ei tarvittu välipalaksi, kylmä maito ja lämmin pulla on voittamaton yhdistelmä.

Yskä senkun jatkui, tosin hitaasti helpottuen. Kosteat pyyhkeet helpottivat myös hieman ja kun iskä tuli sunnuntai-iltana poikaansa hakemaan isi-viikolle, oli Jonne jo kutakuinkin kunnossa.

Seuraavana aamuna mummi lähti kotiinsa. Aamutuimaan, sohjossa kahlaten linkkarille, kastui mummin kengät. 5 tuntia linja-autossa kostein kengin...ehkäpä taudin siemen kurkkuperässä ja niin siinä kävi, että pian yski mummi.
Jokainen, joka on tämän mummin yskän kuullut, tietää, ettei se ole heikkohermoisten kuultavaa. Olimme jo viettämässä pääsiäistä Koitissa ja tarkoitus oli lähteä naapurikunnan puolelle kylään, mutta ei siitä mitään tullut. Tulin tänne kotiin, sairastamaan kaikessa rauhassa. Korvakin vihloi pahaenteisesti, juuriko sekin vielä.
Mikä onni, voi yskiä juuri niin karmean kuuloisesti kuin vain yskittää, voi niistää ja niiskuttaa eikä kukaan pudistele päätänsä... Voi nukkua keskellä päivää ja kukkua yöt...voi olla niin surkea kuin tuntee olevansa, eikä tarvitse esittää reipasta potilasta.

Tänään on jo helpompaa. Ehkä huomenna on vielä parempi olo, ehkä pian saa sanoa olevansa aivan terve.
Harmittaa vain se kylästelyn siirtyminen.
Ei tosin ollut ensimäinen kerta, kun joku mukava asia siirtyy räkätaudin vuoksi.
Mutta kaipa kutsu on voimassa tulevaisuudessa, luulen.