JUHLISTA TOISIIN

Kesä on siitä kummaa aikaa, että silloin ei tee mieli tehdä sisällä yhtään mitään. Ei ainakaan kirjoitella johonkin typerään blogiin. Mutta sitten iskee kirjoitusheeperi vaan ei osaakaan aloittaa....kun olisi niin paljon muistelemista.

Rauhallista kesäeloa ollaan vietelty, vuoroin yksin vuoroin yhdessä. Tämmönen suhde on kyllä tavattoman hyvä tällaisille lievästi (tai vähemmän lievästi) erakoituville ihmisille. Ja pääasia on, että tietää toisen olevan puolen tunnin ajomatkan päässä.

Mitäpä kuuluu rauhalliseen kesäeloon? No kesähäitä tietysti. Ei omia, herra varjelkoon, mutta meidän käymissä häissä parit kyllä olivat lievästikin sanottuna kypsässä iässä. Toinen pari virallisti vuosikymmeniä kestäneen suhteensa...siis tekivät sen jo keskellä kylmintä Suomen talvea jossakin etelän auringon alla mutta ystävät kestittiin sitten kesähelteellä. Tai säätyttöjen mukaan piti olla helle mutta juuri sillä kohtaa taivasta asusti ukkospilvi ja niin sai hääpari vieraineen tukevan pesun entisille synneilleen ja pääsivät aloittamaan niin sanotusti puhtaalta pöydältä.

Toiset häät olivatkin sitten kansainväliset. Morsian lentää liihotti toiselta puolen maapalloa eli Austraaliasta ja sulhanen souteli Suomenlahden etelärannalta, Saarenmaalta, minne hän muutti eläkkeelle jäätyään. Ai että oli tunnelmaa tihkuvat häät. Kaikki oli viimeisen päälle harkittua, harmonista, kaunista ja ah, niin herkkää. Pääsimme häihin tavallaan sisään kyökin kautta, sillä sulhasen parhaana ystävänä toimi Aippa. Oli myös pari muuta bestmania, Saku "sisäpalvelijana" ja Jussi autokuskina. Seikku toimi kaasona ja mie kuvasin kun muistin panna kameran päälle. Jäi "tahtomiset" ja Aipan puhe puoliksi kuvaamatta kun kamera ei ollut päällä. Vähän hankala vehje, ei alunperin videokamera mutta tulee kohtuuhyvää videokuvaa (kun muistaa painella kaikki napit päälle). Valokuvakamerana huono. Harmi sinänsä, minulla ei ole yhtään kuvaa morsiusparista omassa kamerassa kun yritin olla terävänä sen toisen kamerarohjon kanssa.

No, Sue ja Keijo saivat toisensa ja ovat nyt "lekottelemassa" omassa kesäparatiisissaan Saarenmaalla. Syksyllä taas menevät laskemaan kenguruita Aussiin ja kovasti houkuttelivat meitä luokseen. Vaan milläs menet, tällä eläkkeellä ei matkustella merten taakse, ei. Eikä säästöjäkään ole päässyt kertymään joten sanonpa niinkuin kettu pihlajan alla että enpä olis niin välittänytkään matkustella. (HALUAISIN!!!!!)

Nyt taas olen töpinöissäni, sillä pohjoisen jänkillä on hillat noukkimista vailla valmiina ja minä olen vielä kotona. No, enköhän pääse tällä viikolla lähtemään vaikka ei minusta jängälle menijäksi taida olla. Mutta hillan hajuja haluaisin haistella ja uittaa varpaitani rakkaassa Inarijärvessä. Ja nähdä tuttuja paikkoja, tuttuja ihmisiä, tuttuja....voi, niin kauan olen ollut pois sieltä, että nyt aivan sattuu ajatuskin.

Että ei muuta kuin aikatauluja tiiraamaan ja järvellä tarvittavia tamineita haalimaan kokoon. Siis kumpparia,



villapaitaa, villasukkaa, välihousut ja pipokin on hyvä olla mukana sekä tietysti tuulen- ja vedenpitävät päällysvaatteet. Kesälläkin!. Ja tälle reissulle on otettava häävermeet laukkuun sillä taidanpa päästä vielä kolmansiinkin hääkekkereihin pohjoisen reissulla. Ihanaa. Taas on tiedossa hieman erilaiset juhlat mutta muistellaanpa niitä myöhemmin.