Mamma Myyn Mutinoita

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulun aaton aattona

Ja niin joulu joutui jo taas pohjolaan....

Jollakin tapaa erilainen ja silti niin sama. Onhan se ollut sama jo yli 2000 vuotta, eri sanoin ja tavoin vain nähtynä ja koettuna. Mietin kerran, etten enää jaksa jouluhömpötyksiä sen pahimmassa muodossaan siis kaiken laittamista, touhua, kiirettä, aikatauluja.... Nyt jouluni on aikatauluton, kunhan sain joulukortit postiin halvemmalla hinnalla ja piparitaikinan matkaan niin, että ehtii perille ajoissa leivottavaksi. Aivan riittävästi stressiä minulle.

Aippa hommasi kotiinsa siivouskaverin minulle, siitä kaunis kiitos. Ehkä olisin itsekin ehtinyt ja jaksanut mutta apu tuli tarpeen ja siitä olen onnellinen. Jouluruokia en ole valmistellut ja miksipä sitä tekisinkään, kun kaupasta saa kaiken tarvittavan eikä se edes tule ratkaisevan paljon kalliimmaksi kun käyttää tarjouksia ja tuunaa lopuksi itse mielensä mukaan. Leivonnaisille vaan kävi hassusti. Tein torttutaikinan alusta loppuun ja vielä  Ojalan Eine-vainaan ohjeen mukaan, tein tapani mukaan kahden maun torttuja (ihan perinteistä natsi-mallia) ja vein ne parvekkeelle jäähtymään. Sinne ne sitten aamun kiireessä jäivät...onneksi paketoituna ja kun parveke on lasitettu, ei liene hätää. Tiedän jo, mihin ne laitan, sitten tammikuussa, vaan en vielä kerro kuka ne joutuu syömään.

Eilen meillä oli pikkujoulut. Olen nukkunut huonosti monena yönä ja mietin, miten ihmeessä pysyn hereillä vieraitten kanssa mutta niinpä vain jaksoin. Yhden aikaan yöllä puiskahdin peiton alle ja vieraat olivat viihtyneet keskenään aamutunneille...ja kaikilla oli niin mukavaa.

Mustaa joulua ne povaavat tänne ja kaikki kaihoavat lunta. Toki, olisihan pehmeä lumimatto kaunis ja ehdottomasti mukavampi kuin räyskeä vesisade, joka tänäänkin piiskasi pihapuita. Mutta minkäs teet, valittaminen kun tässä asiassa ei kannata yhtään. Eli positiivisuutta peliin ja nautitaan joulusta, kun kerran  joulu on, kun joulu on.
Joulu saapuu jokaiselle
lapselle ja aikuiselle

ja sillä tavoin, kun meistä kukin haluaa joulun lapsen syntymäjuhlaa juhlistaa. Olen surullinen niiden lasten (ja aikuistenkin) puolesta, joille joulurauha on vain käsite, joka ei toteudu, ei ehkä koskaan. Joulu ei saisi olla yltäkylläisyyden täyttämä kaupallinen lahjavuori tai herkkupöytä, ei pahaa mieltä eikä yksinäisyyttä.
Yksinäisyys juuri jouluna satuttaa ja tunnen kipeää haikeutta ajatellessani lapsiani ja rakasta lapsenlastani. Haluaisin kerätä heidät helmojeni suojaan kunnon kanaemon malliin. Nuorin on veljensä koiravahtina, vain koirat seuranaan. Kaipa ne ovat seuraa siinä kuin kaksijalkaisetkin, mutta silti. Lämpimät ajatukseni ovat läheisteni luona ja toivottavasti he tietävät sen.

Maailmassa ei ole hyvä olla
, Rauhakin on monelle tuntematon käsite. Kuitenkaan en suostu tuntemaan syyllisyyttä maailman pahuudesta, en ihmisten julmuuksista, en nälänhädästä tai muusta epäoikeudenmukaisuudesta. Kun edes omissa pienissä ympyröissä voi tuoda iloa edes jollekin, kohdella läheisiään lämmöllä ja auttaa oman pienen pisaransa verran apua tarvitsevia, pitäisi se pienelle ihmiselle riittää. Maailman menoa kun ei voi muuttaa (kuin sen oman pisaransa verran), pitäisi olla lupa olla onnellinen siinä olossaan missä on. Pitäisi voida olla armollinen itselleen, armollinen toisille ja unohtaa kauna sekä haudata katkeruus. Pitäisi voida sanoa, kuinka kiitollinen olen terveydestä ja kodista, ystävistä ja läheisistä. Kiitollinen, kun joku välittää, kun joku auttaa.

Joulut ovat muistojen aikaa. Silloin on pitkät pyhät, on aikaa muistella menneitä jouluja, läheisiä ihmisiä, tapahtumia, hetkiä. Aikaa haaveilla, lähteä muistojen matkaan, unohtua unelmoimaan. Mutta jossittelu ja katuminen on turhaa energiahukkaa, se mustuttaa mielen ja uuvuttaa ajatukset. Entinen on mennyt, takana ja pysyy. Jos jotakin voi korjata, sen voi kyllä tehdä, mutta masokistinen katkeruudessa pyöriskely ja loukkauksien vatvominen on turhaa.

Tällä kaikella haluan sanoa, että rakastakaamme itseämme jotta voimme rakastaa lähimmäisiämme. Pyyteettömästi, vastikkeettomasti, sydämestä
. Yritämme ainakin, eikö vain.

Mamma toivottelee joulun rauhaa meille jokaiselle