Keskikesän aikaan

Aluksi:
ovat menneet muuttamaan blogin tekotapaa enkä jaksa alkaa opiskelemaan tähän hätään uusia asetuksia.
Em minä kirjoita oikeasti näin yhteen pötköön ilman kappalejakoa mutta kone nyt vaan tekee näin. Koetan joskus korjata tilanteen.

Anteeksi tämä




Bloggausinto on ollut kevätunilla. Mielessä on ollut kyllä mutta nyt on kerrankin pätevä syy: polvi. Luulisihan sitä, että istumahommat käy pipinkin polven kanssa (niin minä ainakin luulin) mutta ei se vaan niin ole. Istumista kestää non vartin kerrallaan, sitten pitää nostaa jalka ylös-asentoon tai ainakin käveleskellä ja oikoia koipiaan.


Aloitanpa alusta.
Mun polvi on ollut kipeä jo kauan. Työelämän kovat lattiat ja seisomatyö on rasittanut eikä ylipainokaan ole kaikkein paras ystävä jaloille. Onhan sitä operoitu ennenkin mutta nyt vaihdettiin koko nivel uuteen.


Vappuaattona kirjautin itseni Porvoon keskussairaalaan lyhki-osastolle ja saman tien minut kärrättiin lääkärin käsittelyyn jonka parin tunnin uurastuksen: poraamisen, kalkuttelun,sementtivalun ja niittaamisen jälkeen minulle kerrottiin, että kaikki on ok ja huomenna saan kävellä uudella polvella.


Kävely oli kyllä liikaa luvattu. Eeva-kävelytuen avulla huojuin vessaan, takasin tuotiin pyörätuolissa. Eli tajuhan siinä lähti. Seuraavan kerran kuljin jo rollaattorilla ja sitten siirryin keppeihin.


Eikä se polvi ollut kovin sievä, kun paketti ensi kertaa avattiin. Niinhan tuli paistumassa oleva pannari mieleen, niin oli kuplilla ja kosteana tirisevä polvi. Hoitajatkin sitä taivastelivat ja lääkärikin tuli ihmettelemään. Todettiin, että olin saanut allergisen reaktion uudesta laastariliimasta ja liima-alue oli vesikelloilla. Turpeakin se polvi oli, ei lasten katsottava ensinkään.


Parin päivän päästä sain siirron Sipoon terv. keskukseen ja parin yön jälkeen pääsin kotiin, kunhan Unnakin pääsi tulemaan ja aloitti sairaanhoitohomman.
Sipoossa on kotipalvelu todella hienosti järjestetty. Kotisairaanhoitaja kävi lähes päivittäin katsomassa ja antoi hyvät hoito-ohjeet ja jatkotoimenpidevinkit. Soiitelipa kotiinkin ja kyseli kuulumisia, kirjoitti taksilappuja ja kävi kotona poistamassa hakaset.


Mutta mikäpä menisi ilman pientä takapakkia. Haava alkoi kuumottaa, kipuilla ja turposi lisää. Lääkäriin ja tulehdushan siinä oli. Sain kovat sulfalääkkeet ja niin alkoi taistelu infektiota vastaan, ettei se leviäisi niveleen saakka. Rakkulat, ne allergiapesäkkeet, olivat puhjetessaan saaneet pöpöt liikekannalle. Ehdin jo säikähtää sairaalabakteeria, mutta onneksi siitä selvittiin säikähdyksellä ja tulehduskin parani ajan, ahkeran suihkuttelun ja lääkkeen kanssa.



Aimo haki minut tänne Tennin mäelle jo parin viikon kuluttua leikkauksesta ja nurkumatta kuljetti minua Porvooseen lääkäriin ja kuntoutukseen Hartolan kirkolle. Niinpä nyt, kun operaatiosta on kulunut pari kuukautta, alan olla taas kohtuukunnossa. Arpi on siisti, rupien jäljet ovat lähes haalistuneet ja kepit on nurkassa odottaen palautusta. Eihän tällä koivella vielä matkoja kuljeta mutta kotipiirissä parjään ihan hyvin.


Kevät on mennyt kuitenkin tiiviisti terveyden hoidon merkeissä. Aippa kulkee omilla sairaalareissuillaan Päijät-Hämeen keskussairaalassa Lahdessa ja minun kuntoutus on pari kertaa viikossa. Kotihommat hoidetaan siinä välissä milloin ehditään eikä sterraannuta, vaikkei kaikki olekaan niin tiptop. Juhannussiivoapua sain Annelta eikä me alettu kummemmin jynssäämäänkään. Nyt eletään näillä eväillä ja joille ei kelpaa nämä meidän siistit, tulkoot porstan kanssa ja jynssätköön paremmaksi. Tervetuloa vain!


Ensi viikonloppuna kokoontuu Aipan suku tänne. Siihen mennessä kun saisin puuseen jynssättyä, olisin tyytyväinen. Niihinkään keimeihin en aio isommin panostaa vaikka tiedänkin, että joillekin se on tupatarkastuksen paikka. Onhan tämä heidän mummola. Mutta se on myös Aipan ja minun koti, joten se siitä.


Pikkuhiljaa olen katsellut asuntoa Heinolan kaupungista. Ensi viikolla pitänee käydä kaupungin asuntosihteerin pakeilla. Kaupunkihan olisi hyvä vuokran antaja. Netissä olisi yksi pieni kaksio soppelin matkan päässä keskustasta...pitänee sinnekin soittaa heti huomissapäivänä.


Elämäni on edelleen yhtä muutosta. näin on hyvä, mutta pitemmän päälle ei kuitenkaan paras mahdollinen olotila. Murehtimaan en kuitenkaan suostu, siinä menee kaikki fiilikset pilalle.





Katsokaan taivaan lintuja...
Eiköhän Taivaan Isä yhdelle elämässä rähjääntyneelle harakkamuorillekin jonkun kolon osoittane.
Lisätietoja »